Nimeni on Taru Natri ja olen juhannuksena 1977 syntynyt nainen Pohjanmaalta, Kokkolasta tarkemmin ottaen. Olen nelilapsisen perheen nuorimmainen, iltatähti/pahnan pohjimmainen, joka on saanut elämässään rellestää tahtonsa mukaan, josta johtuen on yleensä ottaen käyttäynyt suurin piirtein hyvin, eikä hankkiutunut hankaluuksiin virkavallan kanssa. Tieni on vienyt Kokkolasta Valkeakosken ja Helsingin kautta Kirkkonummelle. Asun avoliitossa karjalaisen kanssa, joten huumori on ollut koetuksella, kun länsi ja itä on kohdannut. Liekö sitten karjalaisten sukujuurieni syy, mutta yhteisen sävelen löytäminen ei ole ollut vaikeaa (aina…).
Elin Kokkolassa elämäni ensimmäiset 20 vuotta, jonka aikana ehdin käydä peruskoulun ja lukion, sekä työskennellä puoli vuotta kaupungin työllistämänä Kokkolan kaupunginkirjastossa. Kokkolan ympyrät alkoivat kuitenkin ahdistamaan ja päädyin vielä pienempiin ympyröihin Valkeakoskelle (noin 50 km Tampereelta etelään) opiskelemaan kansainvälistä kauppaa, josta valmistuin jo siirryttyäni työelämään kesällä 2002. Helsinkiin muutin tuon yllämainitun karjalaisen perässä vuonna 2000 ja aloitin työni merivakuutusmaailmassa samaisena hetkenä kun muutin pääkaupunkiin.
Aluksi jaoimme yksiön Helsingin Kalliossa, ja siellä viihdyimme aina vuoteen 2003 saakka, jolloin tulimme siihen tulokseen, että haluamme hieman lisää tilaa ja pois keskustasta. Kun kävimme ensimmäistä kertaa Kirkkonummella (noin 25 km Helsingin keskustasta) katsomassa asuntoa, tiesimme, että olemme löytäneet paikkamme ja parin kuukauden kuluttua muutimme tänne asumaan. Olemme aina olleet eläinrakkaita ja meillä molemmilla on aina ollut koiria tai kissoja ja oli itsestään selvää, että jokin kaunis päivä niitä hankitaan. Kun aika oli kypsä näin tapahtui ja Tessa tupsahti elämäämme. Elämästämme ei sen jälkeen ole puuttunut menoa ja meininkiä varsinkin kun 2010 tuli huushollimmme myös Nella. Koiraluku on nyt toistaiseksi täynnä ja otetaan kaikki irti mitä tästä saadaan, katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.