TESSA
Tessa purjehti elämäämme kesällä 2007. Olimme jo pitkään avomieheni kanssa miettineen koiran hankkimista, mutta koskaan vaan ei ollut tarpeeksi tilaa, aikaa jne jne jne, kunnes keväällä 2007 kolmenkympin lähestyessä päätin, että nyt on oikea aika. Vaikka otankin syyn päätöksen tekemisestä niskoilleni, ei suostuttelu onneksi ollut vaikeaa. Ensimmäisenä vaihtoehtona mietimme eläinsuojeluyhdistysten koiria ja otimmekin yhteyttä moneen eri yhdistykseen ympäri Suomea, mutta valitettavasti koska haimme pientä koiraa oli yhtälö melkolailla mahdoton.
Asiaa pitkään punnittuamme, päädyimme katselemaan kevään pentueita ja roduksi valitsimme cairnin, koska mieheni kotona oli ollut aiemmin saman rodun edustaja, ja siis hieman tunsimme rotua. Kävin läpi cairnkerhon sivuja päivittäin ja otin yhteyttä muutamaan kasvattajaan. Ensimmäisenä listallani oli kennel Bezaidas Kokkolasta, koska se oli kerhon kasvattajalistalla alkupäässä, ja koska heille oli juuri 2 päivää aiemmin syntynyt 7 pentua. Valitettavasti tästä pentueesta yhtään pentua ei ollut enää vapaana, joten soitin muille kasvattajille. Jostain syystä Bezaidas kennel kiehtoi minua, ehkä se on kotiseuturakkautta mene ja tiedä, kemiamme kasvattaja Sussin kanssa natsasi ja koska heille oli tulossa toinen pentue parin kuukauden sisällä, päädyin odottamaan pentua heiltä. Minua kyllä varoitettiin, että muitakin nartun jonottajia on jo tiedossa, mutta päätin kokeilla onneani. Elin kuin tulisilla hiilillä seuraavat puolitoista kuukautta.
Juhannuksena näin Bezaidaksen kotisivuilta, että heille oli päivää aiemmin syntynyt 2 pentua; yksi narttu ja yksi uros. Tiesin, että muitakin halukkaita oli, mutta koska kohtalon ivasta meille oli pennun kanssa tullut sama syntymäpäivä 30 vuoden ikäerolla, en voinut olla uskomatta kohtaloon. Soitin kenneliin ja sain kuulla pennuista ja heidän ei niin tavallisesta alusta tähän elämään. Toivossa oli kerrankin hyvä elää ja sain kuin sainkin loppujen lopuksi hakea kotiin pienen karvapalloni, joka jo pennusta lähtien tuntui omaavan hyvin vahvan terrierin luonteen.
Elämän aloitus Tessan kanssa:
Kun tämä pieni karvapallero siis purjehti elämäämme, olimme hetken hieman hämillämme mitä nyt tapahtuu. Tessa on meidän ensimmäinen yhteinen koiramme ja kuinka ollakaan, emme saaneet sitä helpointa versiota cairnista… Tessalla oli mielestämme lievä adhd, ja vaatii paljon kärsivällisyyttä ja kuria saada koira ruotuun. Tessa kokeili kaikkea ainakin kolmeen kertaan, mikään käsky ei mennyt perille kerralla. Välillä se turhautti ja olimme hätää kärsimässä, emme kertakaikkiaan tienneet mitä tehdä. Onneksi meillä oli ja on kasvattajamme Sussi, maailman ihanin tuki ja apu ongelmatilanteissa. Vielä melkein neljän vuoden jälkeen voimme aina luottaa tähän voimavaraan.
Meidän onneksemme Tessa on aina ollut luonteeltaan reipas, rohkea ja hyvin sosiaalinen, jokainen koira, kissa ja ihminen pitäisi käydä tervehtimässä, ja tämän olemme myös sallineet, mikäli vain vastapuoli on siihen halukas. Tessa ei pahemmin rähjää muille koirille, haukkuu kyllä puolustaessaan reviiriään (jonka koko vaihtelee omasta pihasta koko näkyvillä olevaan alueeseen…), ja on innokas seuraemäntä.
Alunperin tarkoituksemme oli, että Tessa olisi astuettu ja olikin viittä vailla, ettei näin tapahtunut. Monien mutkien jälkeen päädyimme steriloimaan Tessan alkuvuonna 2011. Päätös oli raskas ja vaikea, mutta loppujen lopuksi aivan oikea. Mitä vanhemmaksi Tessa tuli, sitä vaikeammaksi Tessan valeraskaudet ja juoksut tulivat; niitä alettiin jo ”tekemään” edellisen loputtua ja tuntui, että koira kävi koko ajan kierroksilla. Oli vaikea katsoa kun toinen ei ollut oma itsensä suurimman osaa aikaa. Leikkauksen tulos näkyi jo kuukauden sisällä; Tessasta on tullut tasaisempi ja leikkisämpi, joka on ollut ihana huomata (ja lisätä facebookiin leikkivideoita/-kuvia).
Kaiken tämän jälkeen ja Tessan ollessa nyt vanhempi, on arki helpottanut paljon, eikä koko aikaa tarvitse olla käskemässä tekemään sitä ja tätä.
NELLA
Koska olimme ajatelleet, että Tessalle tulisi pentuja keväällä/kesällä 2010, olimme varmoja, että saisimme oman koiran jälkeläisen Tessalle kaveriksi viimeistään kesällä. Mutta kuten on tunnettu fakta; mikään ei koskaan mene kuten on suunniteltu ja paria päivää ennen astutusta päätimme siirtää sitä. Isäntä (jonka siis olin alunperinkin suostutellut koiran hankitaan) kuitenkin halusi, että meille tulisi toinen koira kesäksi, kuten olimme suunnitelleet. Elimme siis keskiviikkoa 10.3. ja aloitin pähkäilyn. Tiesin, että halusin näyttelykoiran, kävin kerhon sivuilla katselemassa potentiaalisia yhdistelmiä, mutta en päässyt yli enkä ympäri, että kasvattajallemme oli myös tulossa lähipäivinä kahden muotovalion pentuja… Laitoin viestin, josko olisi taas mahdollista päästä jonoon… kolmen päivän kuluttua siitä J-pentue syntyi ja oma pikkumustamme näki päivänvalon.
Näin pennut viikon vanhoina ja olin myyty… olin valmis ottamaan mukaani jokaisen, mutta jätin valinnan ja harkinnan Sussille ja näin siis kotiimme muutti toukokuussa 2010 Nella (Bezaidas Jazzy Little Lady).
Nella on luonteeltaan pehmeämpi kuin Tessa, mutta pientä terrieriä siitäkin löytyy,varsinkin kun ikää ja itsevarmuutta tulee lisää. Alku oli hankala kahden koiran kanssa, sitä ei voi kieltää, Tessa oli hyvin herkkä reviirinsä suhteen ja mustasukkainenkin, mutta nyt elämä hymyilee. Tessa ja Nella ovat sopeutuneet saman katon alle hyvin, leikkivät paljon keskenään ja selkeästi ovat samaa laumaa, kun koirapuistossakin heti ollaan puolustamassa kaveria.
Nella luonne on vielä kehittymässä ja näyttelyt kutsuvat meitä nyt junioriluokkaan ja siitä eteenpäin. Nellan kanssa olen käynyt pentukursseja useampiakin ja pitää nyt katsoa josko saisimme agilityn aloitettua, Nella kun näyttää olevan lahjakas temppujen tekijä, joskin välillä vähän tyhmänrohkea…
Molemmat koirat ovat onneksi reissu-liisoja ja viihtyvät autossa omissa kopeissaan, nykyään käytössä nylon häkit, jotka olisi jossain vaiheessa tarkoitus vaihtaa kunnon alumiinisiin, kunhan saadaan uusi auto alle.