Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Niin se aika on rullannut ja paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen. Nella on juossut paljon näyttelyissä, Tessa taasen vähentänyt sitä hommaa. Ei siitä kokonaan ole luovuttu, mutta Tessan hermo on aika lyhytkestoinen (emännän mielestä ainakin…) ja nuo näyttelyt on sille aika stressaavia keikkoja. Tosin nyt kun ikää on tullut lisää ja vasta nyt Tessa tuntuu olevan ihan oikeasti ”aikuinen”. Mutta joka tapauksessa taukoa ainakin pidetään tällä hetkellä ja tuntuu, että myös Tessa on tyytyväinen päätökseen :)
Nellan kanssa tilanne on kuitenkin eri. Näyttelyt ovat sujuneet hyvin, vaikka vielä ensimmäisiä sertejä vielä metsästetäänkin. Nyt meillä joka tapauksessa on niin sanottu luonnollinen tauko, kun Nella keskittyy hoitamaan 4 poikaansa isoon maailmaan :)

Nella siis astutettiin lokakuussa Legolla (FI MVA EE MVA LT MVA Nordcairn’s Cotton Eyed Joe, Sukutaulu Klikkaa tästä) ja jouluaattona aamuna joulun kunniaksi päivänvalon näki 5 pientä cairnpoikaa :) Nella hoitaa nämä ”perheasiat” kasvattajan luona ja kuulemma aivan loistava synnyttäjä ja äiti on meidän Nellasta tullut. Valitettavasti edes kasvattajan hellä hoito ei auttanut, vaan nuorin pentu, jo heikko syntyessään, menehtyi 2 päivän ikäisesä. Luonto hoitaa asiat omalla tavallaan, mutta mikä ihaninta 4 jäljellejäänyttä voivat loistavasti ja paksusti :) Nyt odotetaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan; minnepäin pennut menevät ja mitä niistä tulee, mutta ainakin vaikuttaa, että pentujen perimä ei ole ollenkaan huono :)

Kun Nella ajallaan palaa kotiin katsotaan mitä puhataan seuraavaksi, ihanaa alkanutta vuotta kaikkille!!

Niin Tessa sitten leikattiin tammikuun lopussa ja alkoi parantumisprosessi. Nella oli tuolloin hoidossa 2 viikkoa Sussilla, jotta saatiin Tessalle tilaa toipua leikkauksesta rauhassa. Steriloinnin yhteydessä Tessalta poistettiin myös napatyrä, joten saatiin sekin pois alta.

Kaikki meni hyvin ja voi sitä riemun hetkeä kun Nella palasi takaisin kotiin! Koirat juoksivat varmaan puoli tuntia putkeen. Tätä olimme kaivanneet. Nella oli myös saanut hieman massaa ja alkoi taas muistuttaa normaalikoiraa, eikä nälkiintynyttä sellaista :) Virtaa riitti seuraavat päivät enemmän kuin olisi suonut Tessalla olevan, koska tikit olivat vielä paikoillaan… Mutta mitään ei tapahtunut ja tikit poistettiin kaksi viikkoa leikkauksesta. Odotin koko ajan missä vaiheessa valeraskaus iskee, koska useat koirat kuulemma saavat valeraskauden kun tikit poistetaan. Mitään pahempaa ei kuitenkaan tullut ja tuntui, että meidän huushollissa oli selkeästi rauhallisempi tunnelma kuin aiemmin. Tuntuu yhä uskomattomalta, että Tessa olisi muuttunut niin nopeasti leikkauksen jälkeen ja niin paljon. Tessa on nykyään leikkisämpi, reippaampi ja terävimmät reunat sen luonteesta (=hormoonit) ovat hävinneet. Myös Nellan vierailu Sussilla sai aikaan jotain uskomatonta; Nellasta on tullut huomattavasti itsevarmempi, eikä se enää nöyristele Tessan edessä. Koirat leikkivät keskenään TODELLA paljon ja useasti se on Tessa joka hakee Nellan leikkimään. Nykyään meillä voi jo olla useampikin lelu samaan aikaan esillä ja tytöt leikkivät saman lelun kanssa vetämällä sitä eri päistä. Tuntuu, että miksei se voinut olla tällaista ekasta päivästä lähtien. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Kiitos Sussille ja bezaidas klaanille kahdesta ihanasta koirasta!

Kevättä pukkaa ja on aika aloitta Nellan näyttelyura toden teolla. Tessa lepäilee nyt näyttelyhommista ja palaa kehiin hieman myöhemmin, mutta sillä aikaa annetaan Nellan näyttää kyntensä kehien kuningattarena:)

Niin se vain aika kuluu ja kaikkea sattuu ja tapahtuu… viimeksi siis jäätiin Tessan astutuspuuhiin vuoden 2009 lopussa, ja siitä ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan mitään. Koirien (Tessan ja Jasun) treffit oli jo sovittu ja viimeisiä neuvoja Sussilta kysellessäni kävi ilmi, että Tessalla saattaisi olla sukurasitteena silmäsairautta ja koska ideana on jalostaa terveitä koiria, niin päätimme että siirretään astutusta seuraavaan juoksuun ja niin sanotusti tutkitaan ennenkuin hutkitaan. Eli oli tarkoituksena tutkia Tessan taustan terveystilanteita ja vielä tarkistuttaa Tessa ennen astutusta. Samalla päädyimmekin siirtämään astutuksen kevään 2011 juoksuihin, ettei tehdä liian hätiköityjä tekoja.

Totta kai tämä astutuksen siirtäminen oli meille pieni pettymys, koska sitä oli odotettu jo pitkään ja olimme laskeneet sen varaan, että saisimme Tessalle vihdoin kaverin, kun ei sille leikkikään oikein tahtonut maistua kun aina piti yksin olla. Niin tai sitten meidän kaksijalkaisten kanssa. Tämän johdosta teimme pikaisen päätöksen, hankkia toinen koira muualta. Kävin katsomassa kerhon sivujen pentuvälitystä ja koska tähän mennessä olin jo käynyt näyttelyissä ja oppinut hieman tietämään muita kasvattajia, oli hieman helpompi arvioida pentueita. Paljon hyviä vaihtoehtoja oli tarjolla ja koska mielessäni oli toinen näyttelykoira, olivat myös omat ideani erilaiset kuin ensimmäistä koiraa hankkiessa.

Jokin kuitenkin vielä hidasti yhteydenottoani. Tiesin, että Sussille olisi myös tulossa pentuja ihan lähipäivinä, mutta pelkäsin olevani jo myöhässä, koska pennut olivat hyvästä yhdistelmästä. Soitin kuitenkin keskiviikko-iltana Sussille ja kysyin mikä tilanne oli; olisiko hän valmis myymään minulle pennun näyttelyihin, mutta ei sijoitukseen, koska en halunnut tässä vaiheessa ottaa toista sijoituskoiraa, koska Tessan tilanne oli niin auki. Sussi sanoi, että moni oli ollut kiinnostunut ja varsinkin nartuista, mutta hän mielellään myisi minulle pennun. Voitte uskoa sitä onnen hetkeä! Sitten vain odottamaan pentujen syntymistä. Kuten jo olen monessa kohtaa kertonut; Tessa on syntynyt samana päivänä kuin minä, nyt oli mahdollisuus, että saisimme toiselle koiralle saman syntymäpäivän isännän kanssa. Näin myös kävi; Nellamme syntyi lauantaina 13.3. eli samana päivänä isännän kanssa! Tämä oli todella kohtalo :)

Nellan virallisella nimelläkin, Bezaidas Jazzy Little Lady, on itse asiassa aika mielenkiintoinen tarina. Koska Tessan pentujen piti olla J-pentue, Sussi kysyi minulta ideoita nimistä ja olinhan jo ehtinyt tehdä listan Tessaa varten. Sain apuja tuohon nimeen serkultani Atlantin toiselta puolelta, jonka kanssa olimme löytäneet uudelleen yhteyden 25 vuoden hiljaiselon jälkeen. Sussi ei tätä tiennyt, ja kuinka ollakaan juuri Nella sai tuon serkkuni keksimän nimen!

Haimme Nellan kotiin toukokuussa; sen pienen räpäleen, joka tuntui olevan aluksi niin hukassa varsinkin kun Tessa otti boss-asenteen päälle. Tessa kyykytti Nellaa paljon, mutta kyllä leikkikin välillä maistui. Nella oli pentuna todella pehmoinen ja helposti Tessan vietävissä, mutta kylläpä nuo näkyivät hyvin pärjäävän päivät kun olimme töissä.

Olimme joutuneet Tessan kohdalla turvautumaan Galastoppiin kun Nella tuli taloon, koska kuinka ollakaan Tessa sai yhden pahimmista valeraskauksistaan juuri niihin aikoihin. Ilmeisesti/ehkä lääkkeestä johtuen Tessan seuraava juoksu tuli vasta jouluna, mutta sitä tehtiinkin sitten koko syksy ja Tessa-rassukka oli niin sekaisin hormooniensa kanssa. Tessan juoksut ja valeraskaudet olivat muutenkin voimistuneet iän myötä, niin oli todella vaikeaa katsoa rakkaan koiransa kärsivät. Tessa oli hermostunut ja levoton. Nella tuntui vielä tuovat lisää stressiä, eikä itseasiassa Nellakaan voinut hyvin, koska Tessa oli koko ajan höykyyttämässä sitä. Nella laihtui loppuvuodesta todella paljon ja kun uutena vuonna tapasimme Sussin kanssa, niin teimme ratkaisun; Tessa tullaan steriloimaan, koska se ei todellakaan voinut hyvin, sen näki sen silmistä. Sovimme että selvittelen leikkausaikataulua, ja hoidamme asian pois alta mahdollisimman pian.

Ja taas on aika mennyt niin nopeasti ja syksy suorastaan lensi. Tuntuu että mitään ei ole saanut aikaan, mutta sitten taas toisaalta on tullut tehtyä vaikka mitä! Niin ja nyt sitten on lyöty lukkoon Tessan astuttaminen ja se tapahtuu seuraavasta juoksusta alkuvuodesta, joten pikku palleroita odotellaan jo innolla! Isäksi on lupautunut Orjantappuran Quasimodo eli Jasu Keravalta ja eilen koirat tapasivat ensimmäistä kertaa, ja molemman tuntuvat olevan innoissaan :) Joten lisää tietoa tulee kun saadaan :) ohessa Jasun tiedot kennelliiton jalostusjärjestelmästä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN55436/06&R=4

Niin on aika juossut livakkaan, etten ole ehtinyt mitään päivityksiä tehdä tännekään. No lyhyesti; Tessa oli 2,5 vkoa hoidossa anopilla ja voi että oli mammalla ikävä turriaan. No onneksi olimme myös itse ”hoidossa” anoppilassa juhannuksena, niin ei tullut eron tuskaa :). Eilen oltiin Karjaalla näyttelyssä ja päivä oli oikein mukava. Tessa jaksoi olla pitkän päivän aurinkoisen Karjaan kentällä, jossa oli paljon kavereita. En tällä kertaa laittanut piskiä suoraan koppiin rauhoittumaan, vaan kokeilin toisen laista lähestymistapaa; annoin Tessan olla hihnassa vieressäni ja jätin häkin luukun auki ja kuinka ollakaan, Tessa meni ihan itse vapaaehtoisesti aina välillä koppiin istumaan :) Ja ehkä tästä ratkaisusta johtuen (ei koko aikaa kopassa vaan vapaaehtoisesti), niin Tessukka ei edes rähjännyt muille…ainakaan paljoa. Ensimmäiset 3 tuntia meni TODELLA hyvin, mutta sitten alkoi pikkunen väsymään ja kaikkien seura selvästi hatutti. No kehän aika tuli vihdoin ja selvittiin siitä kunnialla, joten mamma on happy :) Nyt olisi vielä 2 vkoa töitä ja sitten alkaisi loma, joten Tessakin saa päiviksi seuraa.

Jo oli Vappu! koira jäi pahemman kerran kiipeliin ja mamma joutui auttamaan :) Vietimme rauhallista päivää ja Tessa raahusti huoneesta toiseen, alkoi kuulua vinkumista. Ensin ajattelin, että Tessa taas yrittää saada jotain, joka on sen ulottumattomissa ja vinkuu siksi, mutta päätin mennä katsomaan mikä halun kohde on. Niinpä; siellä turriainen oli kiipelissä makuuhuoneen ikkunalaudalla! Oli sitten kiivennyt tuolilta, eikä päässyt pois. Oli siinä seikkailua kerrakseen! ;)

No niin, nyt sitten käytiin kokeilemassa näyttelytoimintaa kesken valeraskauden. Tessan valeraskaus on selkeästi ollut hieman voimakkaampi ja pidempi kuin edellisellä kerralla ja siksipä hieman jännitti mennä Tampereelle, jonne koiria oli tulossa ihan mielettömästi. No osittain pelko oli aiheellinen, osittain turha. Aiheellinen, koska Tessa oli todella äksyllä päällä ja haukkui ja murisi muille koirille. Turha, koska vaikka Tessa on omapäinen niin jokin oppi lienee mennyt perille, sillä kehässä Tessa osaa rauhoittua. Tänään kävely meni hunningolle, mutta seisominen ja pöydällä olo oli luontevaa ja rauhallista. Ja ihme on tapahtunut, jopa häntä on pikkuhiljaa löytänyt tiensä ylöspäin, ei vieläkään suoraan ylös, mutta sinne päin

Yhtä en ymmärrä; tuomari laittoi arvosteluun, että Tessa pitää pudottaa painoa, miksi? Tessa painaa saman verran kuin aiemmin, eikä kukaan ole koskaan käskenyt pudottaa painoa. Tessa sitä paitsi on sopusuhtainen. Nyt ei pieni ihminen ymmärrä.

Nyt on neidin valeraskaus on saanut uuden piirteen, jota ei viime kerralla ollut; maidonerityksen. Lenkki ei kiinnostanut Tessaa tänään ollenkaan, ja kun oltiin menossa poispäin kodista, niin Tessa vinkui ihan mahdottomasti ja yritti kääntyä kotiin. Kun se taas huomasi, että suunta on kotia kohti, kiihtyi vauhti kovaksi. Liekö rassukalla ollut ikävä ”pentuja”?

No nyt se taas alkoi; Tessan valeraskaus. Se alkoi yhtä yllättäin kuin viimeksikin. Tessa leikki eilen illalla isännän kanssa ja nouti lelua, kunnes yhtäkkiä sujahti lelun kanssa omaan petiinsä ja vahti sitä siellä. Olihan tästä merkkejä jo ollut, kun Tessa on viikon verran jo ”möyrinyt” petiänsä pesää tehden. No tänään päivällä piti sitten lelut ottaa kokonaan pois, kun hoivavietti sitten lisääntyi ihan suunnattomiin mittoihin. Pikku-mamma on nyt sitten vienyt kaikki ”pennut” nukkumaan, joten niille etsittiin uusi ”nukkumapaikka” kunnes tuollaiset hömpötykset unohtuvat.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Olemme tänä talvena huomanneet Tessassa heränneen pienen metsästäjän, sillä vähän väliä olemme saaneet todistaa koiran syöksymistä kohti huomattuja hiiriä/myyriä ja pupuja. Ja niitä on tänä talvena riittänyt. On hieno huomata, että Tessalla on säilynyt tuo luontainen metsästysvietti, mutta tämän iltaisen näyn olisin halunnut jättää näkemättä. Kävimme pitkällä kävelylenkillä ja yhtäkkiä Tessa hyökkäsi jonnekin flexin päässä, hetken päästä tajusin sen olevan hiiren/myyrän (en ole varma kumpi) joten tein kuten varmaan jokainen olisi tehnyt; vedin muutamalla nopealla nykäisyllä koiran luokseni ja viimeisellä nykäisyllä saalis putosi Tessan suusta. Se oli iiiiiiiso karvainen jyrsijä, jota siis veikkaisin joko myyräksi tai hiireksi, ja sen toinen takajalka potki ilmaa otuksen ollessa selällään. Otin rohkeasti otusta hännästä ja viskasin vähän matkan päähän, koska lähistöllä ei ollut kiveä, jolla olisin voinut sen tuskat lopettaa. Kävelimme vähän matkan päähän ja palasimme tarkistamaan; ei enää elänyt tuo jyrsijä (hyvä niin, en tiedä mitä olisin siinä vaiheessa tehnyt). Jotenka summa summarum; piski tappoi jyrsijän! Tämä on hyvä tietää, jotta osaa pitää parempaa vahtia, kun käy lenkillä